Eläkeläisiä sumutetaan
Kolumnini Pohjalaisessa 17.11.2006
Eläkeläiset ovat olleet viimeiset kymmenen vuotta jatkavan alas ajon kohteena. Nyt vaalien edellä tilannetta yritetään korjata katteettomilla lupauksilla, nuoleskelulla ja mikä vakavinta myös suoranaisilla silmänkääntötempuilla. Eläkeläisiä sumutetaan.
Näkyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita ministeri Heinäluoman julkiset esitykset. Niissä ministeri on puolustanut eläkeläisille tyrmäävän välikysymysäänestyksen (22.9.06) tulosta mm. sillä, että meille ikääntyneille on jo luvattu tietyn suuruinen palkkio vuosikymmenten työrupeamasta. Mikä ihmeen palkkio? Eläkkeemme ovat henkilökohtaisilla työeläkemaksuilla ansaittua palkkaa.
Heinäluoma on totuuden vastaisesti myös väittänyt, että eläketurvasta annettujen sitoumusten toteuttamiseksi työelämässä mukana olevat joutuvat rahoittamaan jo eläkkeellä olevien maksuja. Me nykyiset eläkeläiset olemme luoneet omaa vanhuuttamme varten eläkevarannon, joka selvitysten mukaan on tällä hetkellä (marraskuussa 2006) noin 109 miljardia euroa ja kasvaa edelleen runsaan 10 miljardin vuosivauhdilla. Tuo varanto riittää asian- tuntijoidenkin mukaan työpalkkakehitystä vastaavan ostovoiman turvaamiseen nykyiselle eläkeläispolvelle.
Tässä valossa rohkenen kyseenalaistaa myös ministeri Heinäluoman julkisesti esittämän käsityksen, että nykyisen eläketason säilyttämiseksi työeläkemaksuja tulisi heti korottaa 0,2- prosenttiyksiköllä. Toki niin voidaan tehdä vielä työssä olevien kohdalla, jos he katsovat sen tarpeelliseksi oman vanhuutensa varaksi. Korotus ei kuitenkaan saa koskea meitä jo eläkkeellä olevia – olemme eläkkeemme jo ansainneet.
Samaa hämäämisen makua näkyy myös ruuan veroalen mainostamisessa. Eräät keskustalaiset kansanedustajamme jopa julistavat julkisesti, että hankkeilla oleva elintarvikkeiden ALV:n hinta-ale olisi eläkeläisten kannalta oikeudenmukainen tapa toteuttaa veronalennuksia. Käsittämätön väittämä. Työeläkkeet on sidottu 80-prosenttisesti ja kansaneläkkeet 100-prosenttisesti samaan kuluttajahintaindeksiin kuin elintarvikkeet. Tästä johtuen ruuan alentaminen onkin silmänkääntötemppu, joka leikkaa kuluttajahintaindeksiä ja laskee sitä kautta työeläkkeitä ja vielä vakavammin kansaneläkkeitä. Tämä tuli selvästi esille jo pari vuotta sitten alkoholin veron laskun yhteydessä.
Ainut oikeudenmukainen ja turvallinen tapa tukea eläkeläisten taloutta on palata alun perin meille taattuun 100-prosenttisesti työpalkkakehitystä seuraavaan eläkeindeksiin sekä alentaa verotuksemme palkansaajien tasolle.
Kaiken edellä mainitun lisäksi haluan muistuttaa, että julkinen talous on tällä hetkellä ylijäämäinen ja kansantalous kasvaa kohisten. Tässä valossa on vaikea käsittää, että julkisen vallan johtajat keskittyvät tarjoamaan eläkeläisille vain vyön kiristämistä ja verojen lisäämistä.
Lapsetko äänestämään?
Kolumnini Ilkassa 01.12.2006
Äänioikeus 16-vuotiaille ja lapsilisät 17-vuotiaille, ehdotti keskustan puoluevaltuuskunta sunnuntaina 26.11.06 Porin kokouksessaan ja ilmeisesti ihan vakavissaan. Tuo esitys sisältää kaksi keskenään ristiriitaista totuutta: 16-vuotiaiden tunnustamisen äänioikeuskelpoisiksi aikuisiksi ja 17-vuotiaiden tunnustamisen yhteiskunnan tukea tarvitseviksi lapsiksi.
Keskustan vaatimus lapsilisäikärajan nostamisesta tuntuu sinänsä perustellulta. Noiden kulutusyhteiskunnan villitsemien 17-vuotiaiden lasten menojen hoitaminen on monille vanhemmille suorastaan ylivoimainen tehtävä. Siinä tarvittaisiin yhteiskunnan apua.
Äänestysikärajaa määriteltäessä meidän on kuitenkin syytä muistaa, että tuskin koskaan varhaisnuoremme ovat olleet yhtä häiriintyneitä kuin nykyiset korkean elintasomme itseriittoiset kasvatit. Alkoholin väärinkäyttö, huumesekoilut, tappelut ja muu holtiton esiintyminen lisääntyvät nuorisomme keskuudessa ja lienevät vakavimmillaan juuri 16-17-vuotiaiden ikäluokassa. Osoittaako tällainen mistään piittaamaton käyttäytyminen sitä vastuuntuntoa ja viisautta, jota yhteiskunnan täysivaltainen jäsenyys ja siihen liittyvät oikeudet vaativat? Eikö äänioikeuden antaminen noille puberteettiiän loppuvaiheen ongelmissa painiville ”myöhäislapsille” ole suorastaan vastuutonta – vai onko kysymys jostain muusta?
Pääministerimme perusteli lehdistöhaastattelussaan äänioikeusikärajan alentamista mm. sillä, että useimmat nuoret ovat vielä 16-vuotiaina kasvuympäristössään, jossa käsiteltävät asiat ovat tuttuja. Tarkoittaako tämä viittaus myös sellaista kasvu- ympäristöä, jossa vanhemmat vielä ohjaavat lastensa äänestyskäyttäytymistä ja antavat näin puolueellekin lisä-ääniä? Olisikohan niin, että tuohon ikärajan laskua koskevaan ehdotukseen on poliittinen koira haudattuna?
Myös eläkeläisten kannalta tuo ikärajan alentaminen olisi vakava taka-askel. Se merkitsisi nuorison riemuvoittoa ensin kun- nallisvaaleissa ja ajan myötä myös eduskuntavaaleissa, joihin pää- ministerikin vihjaisee. Nuoruuden harkitsemattomuus löisi korvalle elämänkokemusta. Eläkeläisten alasajoa kannattavien osuus eduskunnassa lisääntyisi huimasti. Se olisi lopullinen kuolinisku seni- orikansalaisten tasa-arvopyrkimyksille ja turvalliselle elämälle. Jopa tähän saakka tyrmätyt esitykset eläkeläisten äänioikeuden poistamisesta saisivat uutta tuulta siipiensä alle.
Kaikki edellä mainittu osoittaa mielestäni selkeästi, että varhaisnuorisomme ei ole riittävän vastuullista huolehtimaan koko yhteiskuntamme asioista. Uskallan jopa väittää, että edes nyt äänioikeutettu 18-vuotiaskaan ei ole tarpeeksi kypsä. Esitänkin, että äänestysikärajaa tulisi mieluummin nostaa kuin laskea.
