Vaalityössä nousseita ajatuksiaMe eläkeläiset olemme joutuneet viimeisten kolmen eduskuntakauden aikana suorastaan järkyttävän taloudellisen ja sosiaalisen syrjinnän kohteeksi.
Vakavimmin tämä syrjintä on näkynyt eduskunnan ja valtioneuvoston päätöksissä. Itse ansaitun lakisääteisen työeläkkeen perustuslaillinen ”omaisuudensuoja” on rikottu. Eläkeläisiä on myös kohdeltu eriarvoisesti työikäisiin nähden.
Tuo ikäihmisten diskriminointi on herättänyt kasvavaa tyytymättömyyttä eläkeläisjärjestöjen piirissä. Vetoomukset tasa-arvosäännöksiin ja ihmisoikeuksiin ovat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville. Yksikään puolue ei ole tosissaan paneutunut eläkeläisten vääryyksiin saati sitten toiminut niiden korjaamiseksi.
Eduskuntapuolueilla on jälleen ollut lupausten aika ja kyllähän niitä on taas annettukin. Eläkeläistenkin puolesta on uhottu niin viimeisen päälle. Uutta on kuitenkin ollut se, että kaikissa eläkeläisiä koskevissa lupauksissa on kaikunut sama sävel. Suomen Senioripuolueen vaaliteemat kun on omittu eri puolueiden poliittisen egon kohottamiseen. Tällainen eläkeläisten asialle herääminen ilahduttaisi ellemme tietäisi jo kokemuksesta, että nuo puolueiden lupaukset ovat vain katteetonta sanahelinään, jolla kalastetaan hyväuskoisten kansalaisten ääniä.
Meistä nykyisistä eläkeläisistä vanhimmat kuuluvat siihen ikäpolveen, joka suurin uhrauksin turvasi vapautemme. Ja melkein kaikki me kuulunne siihen ikäpolveen, joka koki sodan jälkeisen pula-ajan, jälleenrakentamisen, sotakorvausten maksamisen ja suomettumisen nöyryyttävät vuodet. Tuon kaiken me kestimme, koska halusimme säilyttää itsenäisyytemme, joka noina ahdistuksen ja vaaran vuosina tarkoitti ja tarkoittaa useimmille meistä eläkeläisistä edelleenkin
- pelastumista kommunismin ikeestä,
- oikeutta päättää itsenäisesti omista sisäisistä asioistamme ja
- vapautta toimia tasavertaisena yhteistyökumppanina muiden kansakuntien kanssa.
Itsenäisyys onkin meille sota-ajan ja sen jälkeiset vaaran vuodet kokeneille nykyeläkeläisille pyhä asia. Meillä on myös yhteinen käsitys siitä, että itsenäisyytemme perustana on asevelvollisuuteen pohjautuva oma armeija. Uskomme myös, että puolustusvoimamme ovat niin tehokkaat, että ne pystyvät normaaleissa olosuhteissa jo olemassaolollaan turvaamaan koske- mattomuutemme. Emme kuitenkaan tiedä, miten sel- viydymme vakavista kriisitilanteista ja myös lisääntyvästä terrorismin uhasta ilman ulkopuolista apua. Tämän asian selkeyttämiseksi on laadittava turvallisuuspoliittinen selonteko, joka antaa todelliset perusteet myös NATOA koskevalle yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Monet eläkeläiset – myös senioripuolueen jäsenet – ovat kyllästyneet EU:n kaikessa vaikuttavaan rooliin. Eräät jopa haikailevat paluuta vanhaan sisäänlämpiävään agraariyhteiskuntaan, jota on sattuvasti nimitetty ”Lintukota Suomeksi" (Wuori/Faustin uni). Tosiasia kuitenkin lienee, että vanhaan ei ole paluuta. Olemme jo niin syvällä EU:n oravanpyörässä, ettemme voi enää siitä irrottautua tekemättä vakavaa vahin- koa omalle yhteiskunnallemme. Mielestäni tärkeintä tässä tilanteessa onkin ratkaista, miten pystymme toimimaan yhteistyössä EU-maiden kanssa niin, että emme tallaudu muiden kulttuureiden jalkoihin. Säilyttämällä omaleimaisen kulttuurimme säilytämme myös valtiollisen itsenäisyytemme.
Maaseutu näyttää olevan heräämässä vuosikymmenien alennustilasta. On käynyt selvästi ilmi, että mm. monet maaseutumme vanhat vahvuudet ovat voimavara myös nykyisessä kilpailuyhteiskunnassamme. Näistä vahvuuksista oleellisin näyttää olevan kylien omatoimisen aktiivisuuden elpyminen.
Kylien nykyisessä kehityksessä on nähtävissä myös uusia virtauksia. Hankkeiden määrä lisääntyy ja monipuolistuu, luomu- ja bioenergiatuotanto valtaavat alaa, perinteisten kyläympäristöjen arvostus kasvaa ja jopa muuttovirta näyttää kääntyneen ainakin eläkeläisten ja nuorten lapsiperheiden kohdalla keskuksista kyliin. Vaikuttaakin siltä, että parhaiten menestyvät kylät, jotka panostavat mahdollisimman moniin omatoimisuuden haasteisiin kuten
- kylien sisäisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen kehittämiseen,
- kumppanuuteen eli eri osapuolten yhteistyöhön kaikilla toimialueilla,
- pienyrittämisen monipuolistamiseen,
- kyläympäristöjen suunnitteluun ja kestävään kehittämiseen,
- tietotekniikan hyväksikäyttöön ja
- ulkopuolisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen.
Ihmisten elinikä on pitenemässä. Ilmeistä onkin, että valtaosa nykyisistä eläkeläisistä pystyy asumaan ja toimimaan noin parikymmentä vuotta itsenäisesti kotonaan. Asumis-, liikkumis- ja palveluolosuhteet on kuitenkin järjestettävä ikääntyneille sopiviksi. Aikamme toimeliaat eläkeläiset tarvitsevat elämänlaatua turvaavia sekä asumista, arkisia toimintoja ja viihtyisyyttä edistäviä palveluja. Näiden suunnittelussa ja toteuttamisessa tarvitaan monenlaista pienyrittämistä, uuden tyyppistä yhteistyötä ja uusia alihankintamalleja. Näin eläkeläiset tarjoavat mahdollisuuksia myös kylätoiminnalle.
Meidän ikäihmisten työeläke ei ole mitään sosiaaliavustusta, niin kuin monet pääpuolueiden edustajat antavat ymmärtää. Työeläke on itse ansaittua palkkaa, joka on työvuosina kerätty ja ohjattu myöhemmin eläkeyhtiöiden säilytettäväksi – ei keinotteluun. Tämä varallisuus on jatkuvasti kasvanut ja on tällä hetkellä jo noin 140 miljardia euroa. Eläkeyhtiöiden johtajat leikkivät siis sijoituspelejä valtavalla omaisuudella. He näyttävät kuitenkin haluavan siitä vaieta. Pelkäävät kai, että se joutuu vääriin käsiin eli meidän todellisten omistajien eläketurvaksi.
Muistuttaisin myös siitä, että perustuslakimme 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan iän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Herää kysymys, mikä voi olla se hyväksyttävä peruste, joka mahdollistaa eläkeläisten jatkuvan diskriminoinnin perustuslain puitteissa. Vai onko ehkä sittenkin niin, että todellista perustetta ei ole? On vain halu käyttää meidän nykyisten eläkeläisten kovalla työllä hankkimat eläkevarat jononkin muuhun. Riittääkö ahneus hyväksyttäväksi perusteluksi?
Tätä päättelyäni tukee mm. se, että vielä taitetun indeksin lakivalmistelun (1995 13/1995 vp) yhteydessä perustuslakivaliokunta katsoi palkkatyöllä ansaitun eläkkeen olevan perustuslailla suojattu oi- keus. Siitä huolimatta kaikki eläkkeisiin kohdistuvat heikennykset on viety Tupojärjestelmän osana ja aivan tavallisella lailla eduskunnassa läpi ilman soraääniä.
Vihreä puolue ja myös eräät vasemman laidan ääripuolueet esittävät perustulouudistusta, jolla kaikilla 18 vuotta täyttäneille turvattaisiin eräänlainen kansalaispalkka. Tällainen automaattinen peruspalkkaoikeus on kuitenkin kaksipiippuinen asia. Laiskoja se houkuttelisi joutenoloon ja nuoria koulutuksen pakoiluun. Seuraukset olisivat vakavat. Työttömyys lisääntyisi ja monet nuoret jäisivät vaille ammatillista tutkintoa.
Myös opiskelijoiden kohdalla tällainen palkkaratkaisu saattaisi houkutella opiskelujen pitkittymiseen, koska ei olisi niin suurta tarvetta valmistua. Pieni opintotuki, jota voi nykyisellä varsin edullisella opintolainalla täydentää, innostaa tehokkaaseen opiskeluun.
---------------------------------------------------------------
Senioripuolue valvoo Suomen Senioripuolue ei päässyt vielä eduskuntaan. Herätimme kuitenkin valtapuolueet tiedostamaan meidän eläkeläisten ongelmat, vaatimukset ja lisään- tyvän joukkovoiman. Jotkut puolueet saivat jopa erävoiton kopioimalla senioripuolueen vaalitavoitteita ja sanontojakin. Eräät nettisivuiltamme lainatut ilmaukset suorastaan kuluivat muiden puolueiden sanailussa. Onhan sekin jo jotakin.
Oleellista on myös se, että eduskuntapuolueet laidalta toiselle antoivat jälleen toiveita herättäviä lupauksia eläkeläisten asioiden hoitamisesta. Olemme nuo lupaukset kirjanneet toivoen, etteivät ne jää vain hurskasteluksi kuten kolmien edellisten vaalien aikai- set vakuuttelut. Tulemme myös näin paitsiopuolueenakin toimimaan aktiivisesti annettujen lupausten toteuttamisen valvojina ja eläkeläisten etujen sanansaattajina.
Haluan vielä muistuttaa, että me nykyeläkeläiset emme ole enää lammaslauma, jota poliittiset puolueet käsittelevät vain nöyrinä juupas-äänestäjinä. Olemme kolmannen ikäkauden vireitä kansalaisia, joiden aktiivin elämisen kesto on jopa koko ajan pitenemässä. Viimeisten arvioiden mukaan valtaosa nykyisistä ikäihmisistä on eläkkeelle jäätyään toimintakykyinen ainakin 20 vuotta.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että eläkeläiset ovat nousemassa voimatekijäksi sekä omien asioittensa ajajina että myös laajemmin yhteiskunnallisina vaikuttajina. Suomen Senioripuolueen toiminta on selkeä viesti tästä eläkeläisten itsenäistymisestä ja aktivoitumisesta.
