Henkilöhistoria

Synnyin Iisalmessa 3.8.1935 vaatturi Samuli Revon esikoisena. Lapsuuteni oli sodan varjossa elämistä. Isäni oli mukana talvi- ja jatkosodassa ja vielä saksalaisten ajojahdissa Lapissa. Ei tuo sota-aika kuitenkaan minua pahemmin häirinnyt, kun en tiennyt mitään paremmasta.

Koulussa vahvuuksiani olivat urheilu, kuvaamataito, historia, äidinkieli ja matematiikka. Sotaväki oppikoulun jälkeen sujui niin hyvin, että harkitsin jopa upseerin uraa. Vuoden viransijaisuus kansakoulun opettajana antoi kuitenkin vielä mahdollisuuden miettiä ammatin valintaa. Arkkitehtuurin opiskelu alkoi kiehtoa.

Naimisiin menin opiskeluaikana v. 1960 entisen luokkatoverini Aira Kosusen kanssa. Ennen pitkää opiskelijaperheeseemme syntyi myös lapsia: Tero v. 1961, Marko v. 1963 ja Pekko v. 1964.

Valmistuttuani v. 1963 työskentelin arkkitehdin tehtävissä eri puolilla Suomea. Pisimmän työjakson (1975-1991) toimin Lapin seutukaavaliiton suunnittelupäällikkönä Rovaniemellä. Siellä vaimonikin pääsi aloittamaan suomen kielen maisterin tehtävät Ounasvaaran lukion lehtorina.

Rovaniemen vuosinani suoritin sivutoimisesti lisäopintoja Tampereen yliopistossa ja Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja valmistuin hallintotieteiden maisteriksi v. 1985. Eikä sekään riittänyt, sillä vuonna v. 1988 valmistuin hallintotieteiden lisensiaatiksi ja v. 1990 väittelin hallintotieteiden tohtoriksi aiheesta: Fyysinen kyläympäristö monitasosuunnittelun osana.

Tohtori pätevyyden saatuani siirryin uuteen tehtävään Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen johtajaksi Seinäjoelle. Vuonna 1993 sain myös Lapin yliopiston alue- ja ympäristösuunnittelun dosentin pätevyyden.

Lakisääteinen eläkkeelle joutuminen v. 2000 oli kova paikka. Eräänlaiseksi korvaukseksi menetetystä työurasta perustin oman yrityksen, jonka puitteissa olen jatkanut tutkimus- ja koulutustehtäviä.

Nuorena olin kovakuntoinen ulkoilija. Lapin vuosina harrastimme koko perheen voimalla luonto- ja tunturiretkeilyä sekä talvisin myös pujottelua. Olipa meillä oma erämajakin Muotkatunturilla Kaisavaaran rinteessä.

Iän lisääntyessä alkoivat myös kulttuuriin ja yhdistystoimintaan liittyvät asiat kiinnostaa. Tätä osoittavat mm. puheenjohtajuudet Lapin rakennusperinneyhdistyksessä, Rovaniemen Suomi-Amerikka yhdistyksessä, Seinäjoen viiniseurassa, Pro Törnävä seurassa ja Repo-sukuisten seurassa. Viimeisin ja ehkäpä vaativin haasteeni on nykyinen toimintani Suomen Senioripuolueen kehittäjänä ja puheenjohtajana.
Ilkka-lehden pitkäaikaisena kolumnistina olen myös ruotinut erilaisia nyky-yhteiskunnan järjettömyyksiä, ongelmia ja kehittämistarpeita.

Tärkeä harrastus koko aikuiselämäni ajan on ollut myös maanpuolustustoiminta. Sen puitteissa minulle on kertynyt yli 200 kertausharjoitusvuorokautta ja näkyvänä tunnustuksena majurin arvo.