Suomen Perustuslain mukaan (2. luvun 6§): ”Ihmiset ovat yhden- vertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perus- tetta asettaa eri asemaan iän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Lisäksi perustuslaissa todetaan: ”Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (2. luku 22§)”. Vastaava syrjintäkielto löytyy myös Unionin Perusoikeus- kirjasta. Siinä painotetaan myös, että Unioni tunnustaa ikään- tyneiden henkilöiden oikeudet ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään.
Näistä lakisääteisistä perusoikeuksista huolimatta meistä ns. kol- mannen ikäkauden ihmisistä on kuluneen runsaan vuosikymmenen aikana tehty tietoisesti toisen luokan kansalaisia. Pitkään elä- misestä on tehty yhteiskunnallinen ongelma – melkein rikos. Tällä perusteella meidät ikäihmiset halutaan unohtaa ja vaientaa.
Vakavimmin tämä perustuslain vastainen syrjintä näkyy eduskunnan ja valtioneuvoston päätöksissä, joissa eläkeikäisiä on 1990-luvun alkupuolelta lähtien johdonmukaisesti kohdeltu epätasa-arvoisesti työikäisiin nähden. Tämä sortopolitiikka voidaan osoittaa mm. seuraavilla esimerkeillä:
- Eläketurvaa heikentävät työeläkeindeksin leikkauk- set 1993-1995.
- Kansaneläkemaksun periminen toistamiseen kansaneläke- lain vastaisesti yli 63-vuotiailta eläkeläisiltä 1992-1995.
- Eläkelain uudistus 1995, jossa mm. otettiin käyttöön ns. taittu indeksi. Sen mukaan eläkepalkkojen tarkistuksessa otetaan huomioon vain 20 % työpalkkojen noususta muun osan seuratessa alhaista hintaindeksiä.
- Kansaneläkkeen pohjaosan poisto kokonaiseläkkeestä 1.1. 1996 lukien.
- Eläkeläisten verosyrjintää aiheuttavien lakien säätäminen. Vakavinta niissä on palkansaajien ansiotulovähennyksen kieltäminen eläkeläisiltä ja työikäisiä korkeampi sairaus- vakuutusmaksu. Eläkeindeksin leikkaukset alkoholiveron seurauksena 1.1.2005.
Näiden lakien ja päätösten johdosta eläkeläisten ansiokehitys jää joka vuosi runsaat 3% jälkeen työikäisten ostovoimasta. Samalla nuo perustuslain vastaiset ja ihmisarvoa alentavat ratkaisut osoittavat kansanedustajiemme ja puolueittemme nurjaa suhtautumista ikä- ihmisiin. Tätä ylimielistä asennetta osoittavat myös eräiden valtio- vallan edustajien väheksyvät lausahdukset mm. lakko-oikeutta vailla olevien ikäihmisten eläkkeiden puolittamisesta ja jopa äänioikeuden kieltämisestä.
Tähän perustuslakimme tasa-arvosäännöksiä rikkovaan sortoon me eläkeläiset olemme alistuneet. Luottavaisesti olemme jättäneet eläkepalkkamme hoidon valtaa pitävien käsiin ja hyväksyneet vastaan panematta jopa halventavat mielivallan ilmaukset. Tottelevaisesti olemme antaneet äänemme niille kansanedustajaehdokkaille, joita ”oma” puolue on suositellut. Välikätenä tässä mielistelyssä ovat olleet myös puoluesidonnaiset eläkejärjestömme, jotka ovat perus- ongelmat unohtaen paneutuneet vain ikäihmisten viihdetoimintaan.
Mitä tämä vallassa olevien nuoleskelu on auttanut? Olemme lei- manneet itsemme nöyristelijöiksi, joita ei tarvitse ottaa todesta ja jotka tarvitsevat vain sirkushuveja ja laitoshoitoa. Näyttää myös siltä, että yksikään maamme puolueista ei ole kiinnostunut eläke- läisiä koskevista ongelmista. Puoluesidonnaisuus on jopa kääntynyt meitä eläkeläisiä vastaan.
Mitä pitäisi tässä eläkeläisten oikeusturvakriisissä tehdä? On otettava ohjat omiin käsiimme.
- On jo aika meidän elämisen eksperttien ottaa paikkamme yhteiskunnallisina vastuun kantajina.
- On jo aika meidän ikäihmisten nousta puolustamaan perustuslain mukaisia oikeuksiamme.
Puolueet tarjoavat vain viihdettä eläkeläisille
Kolumnini Pohjalaisessa 01.07.2006
Olen mielenkiinnolla seurannut viimeaikaista lehdistön mielipide- kirjoittelua eläkeläistoiminnan puutteista, ongelmista ja laimin- lyönneistä. Noissa kirjoituksissa on nostettu varsin kattavasti esiin tämän päivän eläkeläisten kyvyttömyys pitää puoliaan yhteiskun- nallisessa elintaso- ja oikeusturvakilpailussa. Vakavaa luettavaa on ollut myös eläkeläisjärjestöjen puoluepohjainen hajanaisuus yhteisten etujen ajamisessa. Olenkin sitä mieltä, että sitoutuminen työaikai- seen puolueeseen on ansa, jolla eläkeläisten massavoima hajotetaan ja jolla eläkeläiset ohjataan vaarattoman viihteen pariin.
Nuo eläkeläisten ongelmia koskevat kirjoitukset ovat herättäneet myös vastakirjoituksia ja jopa eläkeläisten taholta. Se olikin odotettavissa. Totuuden puhujaa ei kutsuta peräkamariin, kuten täällä Etelä-Pohjanmaalla on tapana sanoa. Tutuksi koettu eläke- läistoiminta on kuin pyhä lehmä – arvostelun yläpuolella. Tällainen hyssyttely ei kuitenkaan auta.
Viimeisten runsaan 10 vuoden aikana on eläkeläisiä koskeva lain- säädäntö täysin uusittu. Sen seuraukset kuten taitettu indeksi, kansaneläkkeiden pohjaosan leikkaukset, palkannauttijoita kor- keammat sairausvakuutusmaksut, korkeampi verotus ja jopa elä- kerahojen käyttö valtion talousarvion vastikkeettomana katteena, heikentävät vakavasti eläkeläisten taloudellista toimeentuloa. Murheellista kuultavaa ovat myös fyysistä ja henkistä turvalli- suutta kuohuttavat laiminlyönnit ikäihmisten sairauden ja ter- veyden hoidossa.
Tuo eläkeläisten syrjintä näyttää jatkuvan. Tätä osoittaa sel- keästi esimerkiksi eduskunnassa viime maaliskuussa (10.03.06) suoritettu äänestys. Sen pohjana oli esitys, jossa työeläkkeiden ostovoiman kehitys haluttiin nostaa palkkatason muutosta vas- taavaksi luopumalla eläkeläisille varsin tuhoisasta taitetusta indeksistä. Äänestyksen tulos oli tyrmäävä. Hallituspuolueet vastustivat yksimielisesti tätä eläkeläisille myönteistä esitystä ja oppositiopuolueiden edustajistakin vain kolmannes tuli eläkeläisiä suosivan esityksen taakse.
Samanlainen ikäihmisten kaltoin kohtelu ilmeni joku aika sitten vanhusten hoitoa koskevan Professori Kivelän selvitysraportin paljastuksen yhteydessä. Tuo raportti yritettiin ministeriön toi- mesta vesittää, koska siinä tuotiin liian selkeästi esiin vanhusten hoidon koko karu todellisuus.
Edellä mainitut esimerkit osoittavat selvästi, että eläkeläisten ongelmat eivät kansaedustajia ja ministereitä kiinnosta. Ikä- ihmisten lisääntyvä pahoinvointi ja turvattomuus osoittavat myös sen, että nykyisten puolueittemme ohjaama harrastuspohjainen eläkeläistoiminta ei enää riitä. Tarvitaan aktiivista ikäihmisten ongelma- ja uhkatekijöitä selkeyttävää valistustoimintaa. Tarvitaan myös yhtenäiseen järjestötyöhön perustuvaa yksimielistä eläkeläis- politiikkaa. Tällä tavalla yhteisten tavoitteiden pohjalta, oman poliittisesti sitoutumattoman eläkeläispuolueen massavoimalla, voimme päästä eduskuntaan ajamaan itse omia asioitamme.
